Näköongelmainen ja -vammainen työelämässä

Suomessa on noin 5000 työikäistä rekisteröityä näkövammaista työntekijää. Heidän lisäkseen on lukuisia näköongelmaisia työntekijöitä, joilla eivät näkövammaiskriteerit täyty, mutta joilla näkemiseen liittyvä haaste hankaloittaa työn tekemistä.

Lievästi vammautuneet pysyvät yleensä työelämässä, kun työssä otetaan huomioon muuttunut näköergonomia ja huolehditaan siitä, että työntekijällä on tarvittavat apuvälineet, työtehtävät soveltuvat hänen näkötilanteelleen ja näkötilanteen muuttuessa järjestetään kuntoutumisjakso. Vaikeasti heikkonäköisistäkin osa pystyy jatkamaan entisessä ammatissaan, osa kouluttautuu sopivampaan työhön.

Tietotekniikan käyttö on yhä yleisempää lähes kaikissa ammateissa. Tyypillisimpiä ammatteja, joissa näkövammaisia henkilöitä työskentelee ovat lähihoitajat, terveydenhuollon työntekijät, sosiaalialan (erityis)asiantuntijat, kuntoutustyöntekijät, systeemityön erityisasiantuntijat, siivoojat, myyjät, kauppiaat, ICT-teknikot sekä käyttäjätukihenkilöt, tieto- ja viestintäteknologian erityisasiantuntijat, lastenhoitajat ja koulunkäyntiavustajat, yleissihteerit, toimistotyöntekijät, tekstinkäsittelijät, hierojat, fysioterapeutit.

 

Näkövammaisen työntekijän näköergonomia saattaa poiketa olennaisesti tavanomaisesta, mikä pitäisi ymmärtää työpaikalla. Tavallisimpia syitä työikäisten henkilöiden heikkonäköisyyteen ovat periytyvät verkkokalvodegeneraatiot, näköratojen viat, synnynnäiset kehityshäiriöt ja diabeteksen aiheuttama verkkokalvomuutos.

 

Näkövamman laatu vaihtelee erittäin paljon ja siksi kunkin heikkonäköisen henkilön toiminnallinen näkö tulee selvittää tarkasti. Heikkonäköisyyttä määritetään usein mittaamalla näöntarkkuus korkeakontrastisella taululla ja näkökentän laajuus sekä näkökenttien sisäiset puutokset näkökenttälaiteella. Nämä kuvaavat vain kahta näkötoimintaa. Lisäksi testataan henkilön häikäisyherkkyyttä sekä hämärään sopeutumisen tasoa. Näkövammaisten liiton Kuntoutus-Iiriksen ammatillisen kuntoutusselvityksen aikana selvitetään myös henkilön lukunopeutta sekä näönkäyttöä eri toimintaympäristöissä.

 

Näkökentän keskeisellä alueella olevien puutosten takia näöntarkkuustauluilla mitattava näkö saattaa koskea niin pientä saareketta näkökentässä, että sen avulla ei voi lukea vaan lukemisen aikana käytössä on perifeerisempi näkökentän osa, jossa näöntarkkuus on matalampi. Suurennustarve siis vaihtelee eri henkilöillä, vaikka näöntarkkuus olisikin mitattuna täysin sama. Jos verrataan kahta henkilöä, joilla on keskenään sama näöntarkkuus, voi toisella olla kuitenkin kolminkertainen suurennustarve toiseen henkilöön nähden. Kriittinen tekstikoko, eli se tekstikoko, jossa saavutetaan maksimaalinen lukunopeus tai henkilön tarvitsema kuvan suurennus olisivat parempia toiminnallista näköä kuvaavia suureita. Näöntarkkuuden lisäksi silmien häikäistyminen, näkökenttäpuutokset ja silmien liikkeiden poikkeavuudet ovat tavallisia työskentelyssä ja apuvälineiden valinnassa huomioon otettavia ominaisuuksia.